CREDO DE AQUILES NAZOA

Aquiles Nazoan Uskontunnustus

(trans­lated into Finnish by Carina Chela)

Minä uskon Pablo Picassoon, Kaikki­val­ti­aaseen, taivaan ja maan luojaan.

Minä uskon Charlie Chapliniin, orvokkien ja hiirten poikaan, joka ristiin­nau­littiin, kuoli ja haudattiin ajan myötä, mutta joka päivittäin nousee kuolleista ihmisten sydämissä.

Minä uskon rakkauteen ja taiteeseen, jotka vievät meidät iänkai­kisen elämän iloon.

Minä uskon heinä­sirk­koihin, jotka kansoit­tavat taika­kris­tallien yötä.

Minä uskon mylläriin, joka työkseen jauhaa kulta­tähtiä ihmemyllystään.

Minä uskon ihmisten luonteen keveyteen, joka ilmenee Isadora Dunca­nissa, kuin viaton siipi­rikko kyyhkynen, joka yrittää lentää Välimeren taivaan alla.

Minä uskon suklaa­nap­peihin, joita piilot­telen lapsuuteni tyynyn alla.

Minä uskon Orfeuksen tarinaan, uskon musiikin taikaan – minä joka epätoivon hetkelläni Faurén Pavanan lumoamana näen Euridiken nousevan sieluni helve­tistä vapaana ja säteilevänä.

Minä uskon Rainer Maria Rilkeen, sankariin ihmisten taiste­lussa kauneuden puolesta, ja joka antoi elämänsä siitä, että sai leikata ruusun naiselle.

Minä uskon kukkiin, jotka puhkeavat nuoren Ofelian ruumiista.

Minä uskon Akilleen äänet­tömään itkuun meren äärellä, sulava­lin­jaiseen ja kaukaiseen laivaan, joka vuosisata sitten lähti kohti aurin­gon­nousua, kaptee­ninaan Lordi Byron, arkkien­kelien miekka vyöllään ja tähtien hohde otsansa ympärillä.

Minä uskon Odysseuksen koiraan, Ihmemaan Liisan Viiru-kissaan, Robinson Crusoen papukaijaan, hiiriin jotka vetävät Tuhkimon vaunuja, Rolandon hevoseen, Beral­firoon ja mehiläisiin jotka raken­sivat pesäänsä Martin Tinajeron sydämessä.

Minä uskon ystävyyteen, ihmisen kauneimpaan keksintöön.

Minä uskon ihmisten luomisvoimaan.

Minä uskon runouteen, ja lopulta

Minä uskon myös itseeni, koska tiedän, että on olemassa joku, joka minua rakastaa.

- Aquiles Nazoa

CREDO DE AQUILES NAZOA

CREO en Pablo Picasso, todopo­deroso, creador del cielo y de la tierra.

CREO en Charlie Chaplin, hijo de las violetas y de los ratones, que fue cruci­ficado, muerto y sepultado por el tiempo, pero que cada dia resucita en el corazón de los hombres.

CREO en el amor y en el arte como vias hacia el disfrute de la vida perdurable.

CREO en los grillos que pueblan la noche de mágicos cristales.

CREO en el amolador que vive de fabricar estrellas de oro con su rueda maravillosa.

CREO en la cualidad aérea del ser humano, confi­gurada en el recuerdo de Isadora Duncan abatiéndose como una purisima paloma herida bajo el cielo del Mediterráneo.

CREO en las monedas de chocolate que atesoro secre­ta­mente bajo la almohada de mi niñez.

CREO en la fábula de Orfeo, creo en el sorti­legio de la música, yo que en las horas de mi angustia vi al conjuro de la Pavana de Fauré, salir libertada y radiante a la dulce Euridice del inferno de mi alma.

CREO en Rainer Maria Rilke, héroe de la lucha del hombre por la belleza, que sacrificó su vida al acto de cortar una rosa para una mujer.

CREO en las flores que brotaron del cadaver adolecente de Ofelia.

CREO en el llanto silencioso de Aquiles frente al mar, creo en el barco esbelto y distantísimo que salió hace un siglo al encuentro de la aurora ; su capitán Lord Byron, al cinto la espada de los arcán­geles, y junto a sus sienes un resplandor de estrellas.

CREO en el perro de Ulises, en el gato risueño de Alicia en el Pais de las Maravillas, en el loro de Robinson Crusoe, en los ratoncitos que tiraron del coche de la Cenicienta, en Beralfiro el caballo de Rolando, y en las abejas que labraron su colmena dentro del corazón de Martin Tinajero.

CREO en la amistad como el invento más bello del hombre.

CREO en los poderes creadores del pueblo.

CREO en la poesía y en fin

CREO en mí mismo, puesto que sé que hay alguien que me ama.

• Aquiles Nazoa