Keräsin alle muutaman kuvan, jotka olen vuosien varrella ottanut ja hieman vapaamuotoista tarinaa siitä kuka olen ja mistä tulen. Ajattelin, että tämä ehkä kertoo enemmän minusta opettajana kuin tiivis CV tai tiukka bio.
Kuva vieressä on yli kymmenen vuotta vanha… Tyypillisenä valokuvaajana minusta a) ei ole kuvia b) koen oloni hyvin vaivautuneeksi kameran “väärällä” puolella. Ammattitauti…?
Akateeminen taustani on joissain aivan muualla kuin valokuvauksessa, sillä opiskelin aikanaan kielitieteita ja psykologiaa Helsingin Yliopistossa. Jopa valmistuin, vaikka siinä taisi kestää 13 vuotta. Olin silloin hyvin innostunut L2-teoriasta ja neurotieteistä — ja ne kiinnostavat edelleen.
Hyvin alkaneet opinnot katkaisi kuitenkin muutaman vuoden opiskelun jälkeen ensin Romanian vallankumous, sitten Berliinin muuria revittiin alas, Intifada, Balttian itsenäistyminen… Olin opiskelujen ohella harrastanut/opiskellut valokuvausta ja se vei minut kameran kanssa mennessään maailmalle – ja tässä syy opintojen pitkittymiselle..
Palasin 90-luvun alussa takaisin yliopistolle ja opettelin uudestaan lukemaan, istumaan kirjastossa, tekemään tutkimustyötä. Ja nyt kokemuksesta voin sanoa, että tämä on yllättävän vaikeaa.
Opiskelun ohella rahoitin opintoni ja elämiseni yleensäkin tavanomaisella lehtikuvaajan työllä, kaikkea mahdollista eduskunnasta missikisoihin. Yhdeksänkymmentäluvun loppupuolella erikoistuin urheiluun — ei siksi, että se olisi maailman tärkein asia, vaan siksi, että sitä normaalisti kuvattiin illalla kun olin ensin viettänyt koko päivän yliopistolla.
2002 puhtaasti sattuman oikusta minut akkreditoitiin ensimmäistä kertaa olympialaisiin (toisen kuvaajan sairastumisen takia). Niistä kisoista on ensimmäinen vuoden urheilukuvani. Ja tätä seurasi seitsemät olympialaiset perätysten.
(Kuva Vancouverin Olympialaiset 2006)
Urheilun ohella kuvasin uran alussa paljon myös musiikkia. Asiakkaina mm. Suosikki ja Rumba, sekä monet levy-yhtiöt ja jopa yksittäiset artistit.
Eräs käännekohta tällä saralla oli päätymiseni (jälleen hieman vahingossa.…) Viroon kun siellä järjestettiin ensimmäinen RockSummer festivaali kesällä 1988 – ja tästä festivaalista alkoi Viron “laulava vallankumous.”
Taaksepäin katsoen on vähän masentavaa huomata ottaneensa ehkä hienoimpia kuvia aivan uran alkuvaiheessa – sitä edes oikeastaan edes sillä hetkellä tiedostamatta.
Tosin tämä kuva on ollut mielestäni yksi parhaimmistani alusta asti. Mielenkiintoinen kuva myös siksi, että ko. filmi kehitettiin labrassa alunperin pahasti alitse ja orig. negatiivi on lähes läpinäkyvä. Vasta digitaalinen kuvankäsittely mahdollisti hyvät sävyt tähän kuvaan.
Koko 2000-luvun alkupuoliskon työskentelin urheilun kanssa. Seitsemät olympiakisat (yllä oleva kuva Pekingistä 2008)., Volvo Ocean Race, Wimbledon, Ranskan avoimet, kymmeniä maailmanmestaruus- ja maailmancup kisoja eri lajeissa: hiihto, alppihiihto, yleisurheilu, luistelu, jääkiekko, etc. On vaikeaa lyhyesti tiivistää tuota ajanjaksoa omalla uralla, ehkä parempi, että laitan muutaman kuvan jotka ovat jääneet mieleen – erinäisistä syistä – ainakin tekijälle.
Kutsuin aikanaan näitä kuvia nimellä “I‑love-me-pictures” — pieni itseironia kuului jo silloin varmaan äänestä – ja näkyy kuvissakin.
Aikaa ennen sosiaalista mediaa… Blogit olivat juuri syntymässä, aloitin oman kuvaamiseen keskittyvän blogini muistaakseni Berliinin yleisurheilun MM-kisoista (2009).
Urheilussa ns. normaali lisnssi ei ole perinteinen 50mm, vaan 400mm.
Sekvenssikuvat — tuttavallisemmin “siikkarit” — oli jotain, mitä tein usein eri lajeissa, eri kilpailuissa.
Yllä oleva kuva syntyi toimittajani (Santtu Silvennoinen) pohdiskeltua autossa ääneen, miten olisi mahdollista saada samaan kuvaan näkymään se miten kaukana Suomen maajoukkue on Itävallan maajoukkueesta. Kuvattu harjoituskierroksella mäkiviikolla Garmisch-Partenkirchenssä.
Voimistelija on Ateenan kisoista 2004, muistan näyttäneeni myöhemmin sekä Gettyn, että AP:n kuvaajille miten tämä tehtiin… jonka jälkeen myös he rupesivat näitä viljelemään.
Sallassa kuvattu kumparelaskusarja oli hauska siinä mielessä, että käytin useita kameroita samanaikaisesti – päätyen itsekin tällöin useampaan ruutuun. Suuri kiitos kuuluu Lauri Kaisanlahdelle, tuolloin Aamulehden kuvapäälikkö, joka minut tuonne tilasi
Vesi on aina ollut keskeinen elementti tekemisessäni — myös työssä. Joona Puhakan kanssa tuli tehtyä useampikin kuvaus – yksi ehdottomia suosikkejani omista urheilukuvistani on tuo vedenalta kuvattu hyppy stadionilla, auringon säteiden osuessa häneen ukkospilvien lomasta.
Jani Sievinen voitti sadannen suomenmestaruutensa ja pohdin, miten tämän voisi parhaiten kuvittaa.
Tuli ajatus, että voisiko mitallit viedä sinne mistä ne olivat hankittukin. Jani sai heti ajatuksesta kiinni ja improvisoimme studion Nummelaan altaaseen seuraavana päivänä.
Hanna-Maria Seppälä päätyi HS Kuukausiliitteen kanteen. Oma projekti, jossa halusin vain kuvata “taidetta” vedessä…
Yllä sekalainen kokoelma urheilukuvia, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet mieleeni vuosien varrelta.
Vaikka tekemistäni ehkä leimaa jonkinlainen mieltymys tekniikkaan, niin sisältö on kuitenkin se olennainen – ja yksinkertaisuus toimii. Matti Monosen kuvasin Pretoriassa harjoitusleirillä hyvin sateisen viikon päätteeksi ja se valittiin tuolloin vuoden urheilukuvaksi.
Kaikki työ ei ole ollut urheilua – mutta koska tämä ei ole portfolio, vaan enemmänkin lyhyt esittely minusta ja tekemisistäni, laitan vain muutaman kuvan, joista itse olen vuosien varrella pitänyt.
Presidentti Niinistö on juuri valittu.
Makasiinit palavat. Voitti aikanaan Iltalehdelle The Best of Scandinavian News Design ‑palkinnon.
Aikaa ennen droneja… kun ilmakuvat piti oikeasti käydä kopterilla kuvaamassa. Hyvin usein lennettiin ilman sivuovea ja allekirjoittanut ei todellakaan pidä korkeista paikoista…
Vedenalaiskuvausta sekä Suomessa, että lämpimimmissä vesissä.
Luovuin urheilukuvauksesta Sotshin Olympilaisten jälkeen ja korona tappoi viimeisetkin rippeet lehtikuvauksesta, mutta teen edelleen satunnaisesti B2B-kuvauksia. Maailma on muuttunut paljon — ei aina mielestäni parempaan — alla oleva kuva tiivistää sen ehkä hyvin.
Olen enemmän tai vähemmän opettanut varmasti koko ikäni. Aloitin ranskan ja englanninopettajana opiskeluaikoina ja urheilun puolella olen opettanut/valmentanut miekkailua, tennistä, purjehdusta ja sukeltamista.
Viimeiset kaksikymmentä vuotta olen ensin oman työn ohella ja sittemmin täyspäiväisesti opettanut valokuvausta, videota, monimediakerrontaa… Opettanut mediataloja, lehtiä, järjestöjä, yksittäisiä kuvaajia, ja useitä kouluja (Aalto Yliopisto, Tampereen Yliopisto, LAMK/LAB). Tällä hetkellä opetan vakituisesti Kymen Opistossa Kouvolassa.
Nykyisessä työssäni olen tietyllä tavalla löytänyt itseni, olen onnekas tässä suhteessa. Koen, että teen arvokasta ja ehkä parasta työtäni koskaan. Voin keskittyä olennaiseen, opettaa niitä asioita jotka tiedän olevan vaikeita yksin omaksuttavaksi ja jotka itse koen keskeisiksi hallita. Minulle on annettu vapaat kädet suunnitella sellainen koulutus jonka itse koen tärkeäksi ja toimivaksi – ja olen pyrkinyt luomaan kokonaisuuden, jossa opetan asioita, jotka olisin toivonut jonkun minulle opettavan urani alussa.
Kyse on toki selvästi peruskursseista, mutta rohkenen väittää, että puolen vuoden pakettiin on paketoitu niin paljon asiaa kun yksinkertaisesti on mahdollista tuohon aikakehykseen tehdä. Tarkempi kuvaus sisällöistä löytyy opetussuunnitelmista (ks. kurssit sivu).
Koulun ulkopuolella elämä pyörii paljon purjehtimisen, melomisen ja yleensäkin ulkoilmaelämän ympärillä – nykyään minulla on siinä päivittäin seurana kaksi shetlanninlammaskoiraa.
Vaikka päivittäinen työksi kuvaaminen on jäänyt, kamera kulkee mukana edelleen lähes joka paikkaan. Lieneekö syynä taustani kielitieteissä, mutta minulle kuvaaminen on aivan oma kielensä, jonka avulla yritän järjestää maailmaa. Kieli, joka muokkkaa myös ajatteluani. Olen vakaasti sitä mieltä, että kielitieteestä tuttua Sapir-Whorf hypoteesia voisi soveltaa myös valokuvaan ja kuvaamiseen yleensä. Ehkä joku päivä intoudun kirjoittamaan tästä lisää.
Visuaalinen, innovatiivinen tarinankerronta on ollut minulle todella tärkeää ja keskeistä – ja on sitä edelleenkin. Yksi puoli työstäni menneinä vuosina on ollut myös verkkosivusuunnittelu ja HTML5-animaation käyttö tässä. En sen enempää tässä kuitenkaan aiheeseen mene, mutta haluaisin päättää tämän lyhyen esittelyn itsestäni kokeelliseen pieneen työhön, jonka tein muutama vuosi sitten nyt jo edesmenneestä ystävästäni Kyöstistä. Meillä oli yhteistä monta asiaa: purjehdus, melonta ja – valokuvaus.
”Elämä on sinänsä merkityksetöntä ja olemassaolo saa merkityksen vasta sen jälkeen, kun teemme valintoja.
– Søren Kierkegaard
