Skip to main content
Kari Kuukka Photography

Opettajanne

Keräsin alle muutaman kuvan, jotka olen vuosien varrella ottanut ja hieman vapaa­muo­toista tarinaa siitä kuka olen ja mistä tulen. Ajattelin, että tämä ehkä kertoo enemmän minusta opettajana kuin tiivis CV tai tiukka bio.

Kuva vieressä on yli kymmenen vuotta vanha… Tyypil­lisenä valoku­vaajana minusta a) ei ole kuvia b) koen oloni hyvin vaivau­tu­neeksi kameran “väärällä” puolella. Ammattitauti…?

Akatee­minen taustani on joissain aivan muualla kuin valoku­vauk­sessa, sillä opiskelin aikanaan kieli­tie­teita ja psyko­logiaa Helsingin Yliopis­tossa. Jopa valmistuin, vaikka siinä taisi kestää 13 vuotta. Olin silloin hyvin innos­tunut L2-teoriasta ja neuro­tie­teistä — ja ne kiinnos­tavat edelleen.

Hyvin alkaneet opinnot katkaisi kuitenkin muutaman vuoden opiskelun jälkeen ensin Romanian vallan­kumous, sitten Berliinin muuria revittiin alas, Intifada, Balttian itsenäis­ty­minen… Olin opiske­lujen ohella harrastanut/opiskellut valoku­vausta ja se vei minut kameran kanssa mennessään maail­malle – ja tässä syy opintojen pitkittymiselle..

Palasin 90-luvun alussa takaisin yliopis­tolle ja opettelin uudestaan lukemaan, istumaan kirjas­tossa, tekemään tutki­mus­työtä. Ja nyt kokemuk­sesta voin sanoa, että tämä on yllät­tävän vaikeaa.

Opiskelun ohella rahoitin opintoni ja elämiseni yleen­säkin tavan­omai­sella lehti­ku­vaajan työllä, kaikkea mahdol­lista eduskun­nasta missi­ki­soihin. Yhdek­sän­kym­men­tä­luvun loppu­puo­lella erikoistuin urheiluun — ei siksi, että se olisi maailman tärkein asia, vaan siksi, että sitä normaa­listi kuvattiin illalla kun olin ensin viettänyt koko päivän yliopistolla.

2002 puhtaasti sattuman oikusta minut akkre­di­toitiin ensim­mäistä kertaa olympia­laisiin (toisen kuvaajan sairas­tu­misen takia). Niistä kisoista on ensim­mäinen vuoden urhei­lu­kuvani. Ja tätä seurasi seitsemät olympia­laiset perätysten.

(Kuva Vancou­verin Olympia­laiset 2006)

Urheilun ohella kuvasin uran alussa paljon myös musiikkia. Asiak­kaina mm. Suosikki ja Rumba, sekä monet levy-yhtiöt ja jopa yksit­täiset artistit.

Eräs käänne­kohta tällä saralla oli pääty­miseni (jälleen hieman vahin­gossa.…) Viroon kun siellä järjes­tettiin ensim­mäinen RockSummer festi­vaali kesällä 1988 – ja tästä festi­vaa­lista alkoi Viron “laulava vallankumous.”

Taaksepäin katsoen on vähän masen­tavaa huomata ottaneensa ehkä hienoimpia kuvia aivan uran alkuvai­heessa – sitä edes oikeastaan edes sillä hetkellä tiedostamatta.

Tosin tämä kuva on ollut mielestäni yksi parhaim­mistani alusta asti. Mielen­kiin­toinen kuva myös siksi, että ko. filmi kehitettiin labrassa alunperin pahasti alitse ja orig. negatiivi on lähes läpinäkyvä. Vasta digitaa­linen kuvan­kä­sittely mahdol­listi hyvät sävyt tähän kuvaan.

Urheilua ympäri maailmaa

Koko 2000-luvun alkupuo­liskon työsken­telin urheilun kanssa. Seitsemät olympia­kisat (yllä oleva kuva Pekin­gistä 2008)., Volvo Ocean Race, Wimbledon, Ranskan avoimet, kymmeniä maail­man­mes­taruus- ja maail­mancup kisoja eri lajeissa: hiihto, alppi­hiihto, yleisur­heilu, luistelu, jääkiekko, etc. On vaikeaa lyhyesti tiivistää tuota ajanjaksoa omalla uralla, ehkä parempi, että laitan muutaman kuvan jotka ovat jääneet mieleen – erinäi­sistä syistä – ainakin tekijälle.

Kutsuin aikanaan näitä kuvia nimellä “I‑love-me-pictures” — pieni itsei­ronia kuului jo silloin varmaan äänestä – ja näkyy kuvissakin.

Aikaa ennen sosiaa­lista mediaa… Blogit olivat juuri synty­mässä, aloitin oman kuvaa­miseen keskit­tyvän blogini muistaakseni Berliinin yleisur­heilun MM-kisoista (2009).

Urhei­lussa ns. normaali lisnssi ei ole perin­teinen 50mm, vaan 400mm.

Sekvens­si­kuvat — tutta­val­li­semmin “siikkarit” — oli jotain, mitä tein usein eri lajeissa, eri kilpailuissa.

Yllä oleva kuva syntyi toimit­tajani (Santtu Silven­noinen) pohdis­keltua autossa ääneen, miten olisi mahdol­lista saada samaan kuvaan näkymään se miten kaukana Suomen maajoukkue on Itävallan maajouk­ku­eesta. Kuvattu harjoi­tus­kier­rok­sella mäkivii­kolla Garmisch-Partenkirchenssä.

Voimis­telija on Ateenan kisoista 2004, muistan näyttä­neeni myöhemmin sekä Gettyn, että AP:n kuvaa­jille miten tämä tehtiin… jonka jälkeen myös he rupesivat näitä viljelemään.

Sallassa kuvattu kumpa­re­las­kusarja oli hauska siinä mielessä, että käytin useita kameroita saman­ai­kai­sesti – päätyen itsekin tällöin useampaan ruutuun. Suuri kiitos kuuluu Lauri Kaisan­lah­delle, tuolloin Aamulehden kuvapää­likkö, joka minut tuonne tilasi

Arttu Kiramo

Vesi on aina ollut keskeinen elementti tekemi­sessäni — myös työssä. Joona Puhakan kanssa tuli tehtyä useam­pikin kuvaus – yksi ehdot­tomia suosik­kejani omista urhei­lu­ku­vistani on tuo vedenalta kuvattu hyppy stadio­nilla, auringon säteiden osuessa häneen ukkos­pilvien lomasta.

Jani Sievinen voitti sadannen suomen­mes­ta­ruu­tensa ja pohdin, miten tämän voisi parhaiten kuvittaa.

Tuli ajatus, että voisiko mitallit viedä sinne mistä ne olivat hankit­tukin. Jani sai heti ajatuk­sesta kiinni ja impro­vi­soimme studion Nummelaan altaaseen seuraavana päivänä.

Hanna-Maria Seppälä päätyi HS Kuukausi­liitteen kanteen. Oma projekti, jossa halusin vain kuvata “taidetta” vedessä…

Pieni kuvagalleria omista suosikeistani

Vaikka tekemistäni ehkä leimaa jonkin­lainen mieltymys tekniikkaan, niin sisältö on kuitenkin se olennainen – ja yksin­ker­taisuus toimii. Matti Monosen kuvasin Preto­riassa harjoi­tus­lei­rillä hyvin sateisen viikon päätteeksi ja se valittiin tuolloin vuoden urheilukuvaksi.

Urheilun ulkopuolelta

Kaikki työ ei ole ollut urheilua – mutta koska tämä ei ole portfolio, vaan enemmänkin lyhyt esittely minusta ja tekemi­sistäni, laitan vain muutaman kuvan, joista itse olen vuosien varrella pitänyt.

Presi­dentti Niinistö on juuri valittu.

Makasiinit palavat. Voitti aikanaan Iltaleh­delle The Best of Scandi­navian News Design ‑palkinnon.

Aikaa ennen droneja… kun ilmakuvat piti oikeasti käydä kopte­rilla kuvaa­massa. Hyvin usein lennettiin ilman sivuovea ja allekir­joit­tanut ei todel­lakaan pidä korkeista paikoista…

Vedena­lais­ku­vausta sekä Suomessa, että lämpi­mim­missä vesissä.

Valokuva- ja videokurssit

Luovuin urhei­lu­ku­vauk­sesta Sotshin Olympi­laisten jälkeen ja korona tappoi viimei­setkin rippeet lehti­ku­vauk­sesta, mutta teen edelleen satun­nai­sesti B2B-kuvauksia. Maailma on muuttunut paljon — ei aina mielestäni parempaan — alla oleva kuva tiivistää sen ehkä hyvin.

Yhteenveto

Olen enemmän tai vähemmän opettanut varmasti koko ikäni. Aloitin ranskan ja englan­nin­opet­tajana opiske­luai­koina ja urheilun puolella olen opettanut/valmentanut miekkailua, tennistä, purjeh­dusta ja sukeltamista.

Viimeiset kaksi­kym­mentä vuotta olen ensin oman työn ohella ja sittemmin täyspäi­väi­sesti opettanut valoku­vausta, videota, monime­dia­ker­rontaa… Opettanut media­taloja, lehtiä, järjestöjä, yksit­täisiä kuvaajia, ja useitä kouluja (Aalto Yliopisto, Tampereen Yliopisto, LAMK/LAB). Tällä hetkellä opetan vakitui­sesti Kymen Opistossa Kouvolassa.

Nykyi­sessä työssäni olen tietyllä tavalla löytänyt itseni, olen onnekas tässä suhteessa. Koen, että teen arvokasta ja ehkä parasta työtäni koskaan. Voin keskittyä olennaiseen, opettaa niitä asioita jotka tiedän olevan vaikeita yksin omaksut­ta­vaksi ja jotka itse koen keskei­siksi hallita. Minulle on annettu vapaat kädet suunni­tella sellainen koulutus jonka itse koen tärkeäksi ja toimi­vaksi – ja olen pyrkinyt luomaan kokonai­suuden, jossa opetan asioita, jotka olisin toivonut jonkun minulle opettavan urani alussa.

Kyse on toki selvästi perus­kurs­seista, mutta rohkenen väittää, että puolen vuoden pakettiin on paketoitu niin paljon asiaa kun yksin­ker­tai­sesti on mahdol­lista tuohon aikake­hykseen tehdä. Tarkempi kuvaus sisäl­löistä löytyy opetus­suun­ni­tel­mista (ks. kurssit sivu).

Koulun ulkopuo­lella elämä pyörii paljon purjeh­ti­misen, melomisen ja yleen­säkin ulkoil­mae­lämän ympärillä – nykyään minulla on siinä päivittäin seurana kaksi shetlanninlammaskoiraa.

Lopuksi

Vaikka päivit­täinen työksi kuvaa­minen on jäänyt, kamera kulkee mukana edelleen lähes joka paikkaan. Lieneekö syynä taustani kieli­tie­teissä, mutta minulle kuvaa­minen on aivan oma kielensä, jonka avulla yritän järjestää maailmaa. Kieli, joka muokkkaa myös ajatte­luani. Olen vakaasti sitä mieltä, että kieli­tie­teestä tuttua Sapir-Whorf hypoteesia voisi soveltaa myös valokuvaan ja kuvaa­miseen yleensä. Ehkä joku päivä intoudun kirjoit­tamaan tästä lisää.

Visuaa­linen, innova­tii­vinen tarinan­ker­ronta on ollut minulle todella tärkeää ja keskeistä – ja on sitä edelleenkin. Yksi puoli työstäni menneinä vuosina on ollut myös verkko­si­vusuun­nittelu ja HTML5-animaation käyttö tässä. En sen enempää tässä kuitenkaan aiheeseen mene, mutta haluaisin päättää tämän lyhyen esittelyn itsestäni kokeel­liseen pieneen työhön, jonka tein muutama vuosi sitten nyt jo edesmen­neestä ystävästäni Kyöstistä. Meillä oli yhteistä monta asiaa: purjehdus, melonta ja – valokuvaus.

Klikkaa kuvaa alareunasta katsoaksesi eteenpäin. EI TOIMI PUHELIMELLA.

Elämä on sinänsä merki­tyk­se­töntä ja olemas­saolo saa merki­tyksen vasta sen jälkeen, kun teemme valintoja. 

– Søren Kierkegaard