Forget Photography — Screen Capture Rules

Forget Photography — Screen Capture Rules

(Just updated the small image gallery I’ve been keeping from here)

Two nights ago, I go to cover the prize ceremony of the men’s X‑country 15km race here in Oslo. Matti Heikkinen is the first man to win this title in 12 years in Finland — so it’s big news back home. We are doing 11 pages on his race — plus the web.

I get to my hotel room, I’m frantically editing my images to file them — and then I get a nervous call from my client back home: “Where are your images, we are waiting and waiting, the compe­titor has theirs up already”. Note: this is less than 10 min after the whole thing has finished.

I go numb — then angry — two minutes later I’m done — and then… I pause to think.

Now: Wait a minute. Am I missing something in here?

Let’s rewind: I live 300 meters away from the venue. I am profes­sional in this: I am fast with my editing and captioning. I have a very fast computer, smooth workflow, fast line out, chained FW-800 readers, I have made text templates beforehand to caption, etc.

In other words: I am prepared , I know what I’m doing, I’m in a hurry so I am pushing my limits.

So how the hell can “the compe­titor” — i.e Helsinki based Ilta-Sanomat be out already with images on their website?

In addition, I know the two photo­graphers very well who work for the agency Lehtikuva/STT and who supply IS with images. Actually, saw both of them out there — and made mental note that I saw no trans­mitters in the cameras.How is this possible ?

So I check. And I’m in for a surprise.

Ilta-Sanomat website with screen grabs from YLE (Click to see)

Forget Photography — Screen Capture Rules

The images are screen captures from YLE — the national broadcasting company. Now, I don’t know about YLE, but if somebody just screen grabs my images and puts them like that on their site, it would be an immediate invoice — and boy, it would be a fat one. Some of you might remember an incident I had late last year, so: been there, done that.

This time it is not my copyright so I won’t raise more hell about it. But somebody should. Just couple of simple questions: a) is this legal? b) is this journalism? c) is this going to be MO of the future?

The posted pictures are shitty quality, blurry, fuzzy — in one image Matti is squinting his eyes a bit like he might be emotio­nally moved… I think about my friends and colleagues in Lehtikuva, they must be totally pissed that their work gets dismissed that way. They are good profes­sionals, they don’t deserve this.

Then I read the story, how “Matti Heikkinen was emotio­nally moved during the national anthem, blah, blah, blah…”. Actually, you should speak Finnish to understand this as the nuances here. The word “herkistyi” (transl. “emotio­nally moved”) in this context almost inevi­tably suggests the presence of tears… but now I’m digressing here (it’s the linguist in me). If you don’t speak Finnish, then take my word for it.

So: what had happened? My guess: an order to take pictures of the tears as he stands on the podium. Write the story beforehand to get it out immediately . You could call it careful planning, being prepared.

Matti Heikkinen in his “emotio­nally fragile state…”

Except: It did not happen. Our prota­gonist is totally relaxed smiling, laughing… No sign of tears. Remember: I was there, looking at him thru the lens all the time.

I’ve never seen Matti so relaxed, enjoying the situation, smiling so much. Definitely no sign of tears.

I wonder if the “journalist” who wrote the piece did it in Oslo or in Helsinki?

But: they run the story anyway — and scroll the TV-footage until they find a frame which might suggest “tears” happened. Just grab it from another media’s coverage — no worries, they won’t sue…

Maybe IS have some sort of deal with YLE. I seriously doubt it, but what do I know…

Point being: What has this got to do with journalism? Accurate photo­jour­nalism? Giving a true account of what has happened? Serving your readers with respect?

Granted: the event being reported is totally trivial — emotional reactions of one person in a prize giving ceremony of an obscure sport almost exclusively practiced in the North Pole countries…

But: I’m sorry, no, I don’t accept that. Bad excuse. It’s a principle of how you conduct your business — which should be journalism. There is a saying in Finnish: “You should not piss in your pants when it’s freezing. It might make you warm for a while but then you get twice as cold”. With the legacy print doing as it is (during the last four years IS has lost 24% of it’s readers) I’d think twice before pulling stunts like that.

Journalism is very simple (in an event like this): You go and see what happens — then you report and show how it was. If you can, you find your own angle.

Journalism is not: “tears of grown-up man on the podium during the anthem gets us the maximum number of clicks so let’s run that”. Well, it didn’t happen, but who cares?

What the hell were they thinking?

And even more important question: Do we accept this?

Is this the MO we will be doing in the future?

Telling Stories thru Images

Those who know me know I have passion for photo­graphy as an extremely powerful story­telling tool. It still has that “aura”, the inherent capability for capturing so much — and telling so much — with so little. And thus behaviour of any media which does something this idiotic just makes me furious. Sure, I could say “I don’t give a shit, it’s not my client”. But trouble is: I truly love what I do — and thus: I do care — unfor­tu­nately, maybe.

At its best, great sports photo­graphy should be telling stories thru you images, sharing your vision. Letting the reader to see and share what you see, to understand, to draw his/her conclusions.

Let me share two images from yesterday which I liked perso­nally very much. Just your basic good images, as an example, nothing more. This is what I mean.

And I shot these all by myself — these are no screen grabs… ;-)

The scene: Oslo, Nordic skiing world championships 2011. Men, dual sprint compe­tition. Two guys, each doing 3 laps. Finnish duo Sami Jauho­järvi and Ville Nousiainen are in 10–15meter lead when Sami finishes the fifth of the six laps. Ville is on his way, disap­pearing into the mist, visibility is about 30 meters only. We wait by the finnish with our cameras… Ville is leading… and then: one compe­titor emerges from the fog, comes into focus, then second, then third… In the end, Finland is fifth. Canada wins. Ville has to face and answer the “wolf pack” i.e. my dear writing colleagues “how could he lose it when he had such a good lead” — an obligation for an athlete I do not envy at all.

This is true emotions, this is sports at its peak drama, this photo­graphy as I’d like to see it presented in our media.

Screen captures, my ass.

“That was ours…” Sami Jauho­järvi seems to think when Ville Nousiainen (kneeling on the left) finishes fifth after being having the lead for the last lap. Canada (in the foreground) takes the gold.
Ville Nousiainen faces the “wolf pack” i.e. the media.

More of my images from Oslo WC 2011 in this small gallery.

27 Replies to “Forget Photography — Screen Capture Rules”

  1. Hmmm, Fiction and noisy, pixel­lated imagery. That’ll be sure to regain that lost 24% won’t it?!

    A fine example of papers printing what they think sells rather than what actually happened.

    They should be ashamed but they never will be.

    1. Does this, print screen hijacking, sell? I don’t believe, we are quite many waiting for a good photo story.

      1. Lena -

        I know. There are people who want to see original, good visual content/imagery.
        Knowing this I make an effort each time I am doing something a bit bigger to keep an gallery of some sort. And gives me great pleasure to know that there is you — and many others — who always make a point of checking them out.

        I like seeing you around in the comments. Thank you.

        K

  2. Do we accept this?”

    We don’t, but the large audience does. And they don’t care. Next, we’ll be seeing some random colored noise with the latest news, because “there have always been some image to look at”.

    1. Valid point. But how about the “herkistyi” and finding an “image” to match it — when he was just smiles and relaxed — so totally cool? I was there, remember.

  3. Chilling. Today both the technology (from image capture to editing to file transfer) and the profes­sionals exist to produce and publish really impressive stuff, and still do it quickly, quicker than no one would have dreamed of not long ago. But to do something that’s even quicker, this is done instead.

    I’d like to know what will happen between IS and YLE (unless they really had a silly deal like that). The latter should have some leverage in the playing field after all, one would think. Maybe IS reckoned there will be a hefty invoice, but it’s worth it if they get X number more page viewings / clicks / etc.

    1. X‑number… in three, four minutes? Worth sacri­ficing everything… and I repeat: their stupid story had nothing to do what really happened. “Emotio­nally moved…”, my ass.

  4. Yeah, well, it doesn’t make any apparent sense. But since these houses are money making machines, there must be some kind of “reasoning” in the lines of “this is immoral/illegal and it will cost us A, but if we’re lucky it will allow us to gain B so let’s just screw ’em and go for it”. And the false story would be for the same reasons = short term profit. Either way, totally pathetic.

    I hope the next events out there will bring more positive experiences! Meanwhile, breathe deep, count to ten and all that…

    1. No worries Sami -

      I’m having great games — and doing what I believe to be pretty decent sports photo­graphy. No wow-images, but good, solid, profes­sional work. I’ll show/post all that I’ve done during the weekend.… I mean litereally, I think I have supplied images to several hundred pages total.

      Meanwhile, check the small gallery I’ve been trying to keep.

      But this kind of idiocy just drives me off the frigging wall. The classic metaphor could be twisted into: “The best shit produced by definition has to be the one which collects most flies… no, I mean clicks.”

      Jesus… but, ok, you are right. Breathe deep, less coffee…

  5. Don’t worry about this “rubbish”-journalism…
    Thatz what I like about your pics: “the inherent capability for capturing so much – and telling so much – with so little”. Nice words.
    Go for it Kari!
    (also funny Finish saying!… :)

    1. Thank you Valentin — I like the idea that my obscure writing here in the North Pole has a reader (maybe even readerS ;-) ) in Belgium.
      Appreciate that you keep on eye on my doings and that comment occasio­nally. Makes you to push harder.

      k

  6. I think that larger audience do care. But first they have to know about it, so posts like these are important and makes the diffe­rence. This is all about the cliks, and absolutely nothing to do with journalism. They truly should be a shamed.

  7. This is really unbelie­vable! I published Kari’s blog on my Facebook site and the best comment to it is “News come and go” or something like that. I tried to find the comment again, but the person who made it took it away. I wonder is it because that person works in one of the medias involved!?

    Any way, this is so ridiculous! Medias think they can do what ewer they wan to… If you work in the newspaper or other media, that buys the pictures you might think diffe­rently, but if you take pictures to living, it’s a whole different thing…

    1. Well, he was smart to withdraw it… as it is definitely not a case of “news come and go” but more like “fabrication and fairy­tales keep on coming — because people like you just don’t care…” Thank God there are people who do. About 3000 so far who have been so curious that they’ve read this. Sincerily, a big Thank You / Kiitos for that.

  8. Hyvä Kari.

    Great story from behind the scenes. Journalism seems to be in a bigger crisis than Nordic skiing in Finland. It’s a shame that one media can do such a big damage on the reputation of the whole industry.

  9. For the record, I tried to post a comment on the IS website. A polite but critical expression of surprise regarding their practice. It wasn’t published; I can’t say it’s censorship because there are no comments at all published after 2 March around 3pm. Anyway.

    1. First of all, Kari very good that you are bringing this into light. Like it’s been said already people working in media knows and most regularly don’t accept this — the vast majority of clickers out there really don’t care because they don’t know how the media works, or should I say how it should work.

      I also want to give a short reply to Sami Kauppinen. It does not surprise me at all that IS has not published any new comments after this incident reach a buzz. Most finnish newspa­per’s comments are heavily moderated and even very well written critical but still polite texts are discarded. Many times the moderation starts after a hasty discussion has begun, either closing the possi­bility to reply or even deleting all previous messages and closing the thread.

  10. Has anybody tried to make the argument that since YLE is a state run company and paid for by taxes, that their content by definition public domain for anybody in Finland? If YLE gives IS a pass on this one, I’d love to see how others take advantage of their content.
    And…go!
    Yes, it’s a freaking mess, but not an exclusively Finnish pheno­menon. Take a look at how CNN is taking advantage of anybody with a cellphone and a YouTube account.
    It’s times like this that I’m glad I sold out, I mean, started working in Hollywood. At least we have no pretext of journa­listic integrity.

    1. hi Hopper -

      actually thought about that… If they think it is ok, so why not take full video­streams and place them on your site?

      That’s different!”

      Yes, and could somebody explain how…? Just asking.

      Ref to your question (FB/email?) concerning FW 800 readers: Lexar RW034-7000. Have three of them stacked and chained. Pretty fast, I’m telling you. And I hardly ever work with more than three cameras, so don’t need more.

  11. Sorry for the Finnish language. Sorry for also the poor content quality of the media.

    Satuin lukai­semaan Uuden Suomen ‑uutis­por­taa­lista Niklas Herlinin puheen­vuoron, jossa oli viittaus www-sivus­toonne ja erityi­sesti Matti Heikkisen herkis­ty­miseen Oslon MM-kisojen palkin­to­jen­ja­ko­ti­lai­suu­dessa. Luin näkemyk­senne ja tutustuin pinta­puo­li­sesti kuvatuo­tok­siinne ko. kisoista. Vaikuttaa siltä, että journa­lis­mi­kri­tii­kis­sänne olette oikeassa. Vielä enemmän vaikuttaa siltä, että me kulut­tajat “maksamme” isojen media­ta­lojen aiheut­taman tason­laskun niin tekstissä, äänessä kuin kuvassa.

    Vaikea sanoa, millä tavalla ja missä suhteessa olisin valmis maksamaan siitä, että median sisältö olisi laaduk­kaampaa. Kuvauk­sesta, valosuh­teista, kontras­tista, varjoista saati kuvaus­vä­li­neistä tai ‑teknii­kasta en tiedä tuon taivaal­lista, mutta huippu­penk­kiur­hei­lijana otoksenne olivat vaikut­tavia. Joitakin kuvia oli helppo heittäytyä elämään uudestaan; ilon ja petty­myksen tunteita. Joissakin jäin ihaste­lemaan, kuinka samaan otokseen on saatu tilanne, tunne ja huikeita efektejä.

    Toivot­ta­vasti kuvakaap­paus­sonta ja kamera­kän­nyk­kä­tuuba jää taka-alalle ja teidän ammat­ti­laisten käden­jälki pääsee ansait­se­maansa asemaan myös meidän suurten massojen silmissä. (Tosin vaikuttaa siltä, että massana saamme sitä, mitä ansait­semme, eihän kukaan lue Seiskaa…)

    Vaikut­tunein terveisin,

    Jarkko

    1. Jarkko -

      kiitos palaut­teesta, kiitos kommen­tista. EI todel­lakaan mitään syytä pyydellä anteeksi Suomen kielen käyttöä — olen useaan otteeseen yrittänyt saada ihmisiä kommen­toimaan — millä kielellä tahansa. Se, että kirjoitan Englan­niksi ei saa olla esteenä raken­ta­valle keskus­te­lulle. Valinta on ollut minulle hankala: tiedän, että suuri, ellei suurin osa lukijoista on Suomesta — ja olisi sinänsä järkevää kirjoitaa Suomeksi — mutta Pekingin kisojen jälkeen sain sellaisen palau­te­ryöpyn, että päätin jatkossa siirtyä tähän toiseen kotimaiseen…

      Vetää aina nöyräksi, kun saa rehel­listä palau­tetta. Suuri kiitos. Kyllä, arvostan kun kollegat huomaavat, mutta tärkeintä on “taval­liset” ihmiset jotka sanovat — vaikka vain sivulauseessa — että “noissa sun kuvissa on kyllä jotain…” Nostaa hymyn naamalle, pelastaa usein päivän.

      Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Me kaikki — sanotaa meitä nyt vaikka sitten median kulut­ta­jiksi — maksamme laskua siitä, että media­talot tavoit­te­levat pikavoittoja laadun kustan­nuk­sella. Kyse on usein journa­lis­ti­sesta sisäl­löstä — ja erittäin usein kyse on kuvista. Miksi kuvista? Siksi, että ne ovat kalliita, oma kuvaaja esim. ulkomailla on suuri panostus ja on helpompi yrittää lypsää kuvia lukijoilta, käyttää kuvatoi­mis­toista tulevaa tusina­ta­varaa — tai sortua tällaisiin riman alituksiin kuin Ilta-Sanomat tässä teki.

      Tästä tapauk­sesta teki erittäin kysee­na­laisen juuri tuo, johon Niklas kiinnitti huomiota: ei että kuva oli pikse­löi­ty­nyttä, väreiltään vääris­ty­nyttä ala-arvoista mössöä, vaan että mitä ilmei­simmin juttu oli kirjoi­tettu etukäteen (Helsin­gissä) ja siihen oli pakolla väännetty sinival­koiset kyyneleet, koska sellaisten tiedetään tuovan paljon klikkauksia joista voidaan sitten mainos­ta­jille pauku­tella henkseleitä.

      Kun Matti Heikkinen vain naureskeli ja oli niin rentou­tuneen oloinen, etten ole miestä koskaan ennen niin nähnyt, niin sille piu-paut: meillä on juttu valmiina, rullataan YLEn TV-kuvaa kunnes saadaan siihen juttuun jotenkin tarinaa tukeva väriläiskä (tuntuu pahalta sanoa tuota edes kuvaksi…) Eli sillä mitä palkin­to­ko­rok­keella Oslossa tuona iltana tapahtui, ei ollut jutun ja kuvakaap­pauksen kanssa mitään tekemistä. Nopeasti vain “sinival­koiset kyyneleet” ‑juttu ulos klikkauksia kalastelemaan.

      Kuten kirjoi­tuk­sessani sanoin, sinänsä tapaus ei ole valta­kunnan järjes­tystä mullistava, ei todel­lakaan: kysymys on “vain” urhei­lusta. Mutta: kyse on todella suurista periaatteista.

      Journa­lismi ja kuvajour­na­lismi on periaat­teltaan tällai­sessa tapauk­sessa hyvin yksin­ker­taista: mennään paikalle ja rapor­toidaan mitä tapahtui. Yritetään ehkä löytää oma näkökulma. Nyt Ilta-Sanomat päätti katsella televi­siota koti-Suomessa, napata ruudulta kuvan ja lähteä kalas­te­lemaan klikkauksia… Tarinalla, jolla ei ole mitään tekemistä tapah­tuneen kanssa.

      Minusta on hienoa, että Niklas tänään nosti asian esille — vaikka tapah­tu­masta on useita viikkoja aikaa. Ja minusta on erittäin huoles­tut­tavaa, ettei kukaan (ainakaan julki­sesti / minun tietojeni mukaan) meidän ammat­ti­kun­nas­tamme ole tapausta sen enempää käsitellyt.

      Kyse ei ole siitä, ettei sitä olisi huomattu: kirjoi­tukseni aiheutti tuhansia vierailuja tähän blogiin heti sen julkaisun jälkeen. Tiedän, että sitä on lasita­los­sakin syynätty hyvin tarkkaan.

      Jos katsomme tällaista lävitse sormien “No, se oli vain yksit­täinen tapaus…” tai “sehän on vaan urheilua” luomme uutta “maan tapaa”: journa­lismia, jonka juuret todel­li­suuteen ja tapah­tu­neeseen hämär­tyvät entisestään — mutta ei mitään väliä, sillä se myy… ;-)

      Pohdit missä suhteessa olisit valmis maksamaan laadusta? Sitä pohtivat kaikki, lehti­ta­lojen kustan­tajat etune­nässä tällä hetkellä — ja kenel­läkään ei ole siihen patent­ti­rat­kaisuja. Puhtaasti henki­lö­koh­tai­sesti olen sitä mieltä, että uutisten välityk­sessä aika on ajanut jo lehtien ohitse — ne käyvät kuolin­kamp­pai­luaan. Esim. kyseisen Ilta-Sanomien levikki on laskenut 24% viimeisen neljän vuoden aikana. On enää ajan kysymys… ja melko lyhyen ajan.

      Tulevaisuus on muualla, esim. tablet­ti­tie­to­ko­neissa. Lehdet eivät kuitenkaan panosta niihin tekemiseen — tai osaami­sensa kehit­tä­miseen niin, että sinä päivänä kun paino­koneet hilje­nevät ja sisälön pitäisi olla laadu­kasta, primää­risti näille alustoille tehtyä ja sellaista, että siitä olisi joku valmis maksamaan, heillä olisi osaajia sitä tehdä.

      Ei: lehdet panos­tavat siihen miten saadaan paremmin hyödyn­nettyä “lukijan kuva” ja kaikilta löytyvät kamera­kän­nykät. Yhtälössä on vain yksi pieni ongelma: sen kuvasaastan julkai­se­miseen ei tarvita lehteä tai mitään valta­mediaa yleen­säkään — ja kukaan ei ole siitä oikeasti valmis mitään maksamaan. Kuvakaap­pausonta ja kamera­kän­nyk­kä­tuuba — kuten niitä osuvasti kutsut — eivät todel­lakaan luo uskoa tulevai­suuden mediaan.

      Minua ihan oikeasti ilahdutti, että olit katsellut kuviani — olit ilmei­sesti selaillut tuota galleriaa jonka kisoista tein. Tapanani on viime aikoina ollut aina mahdol­li­suuksien mukaan tehdä jonkin­laista “vaihtoeh­toista” kuvaa: galle­rioita, panoraa­ma­kuvia, etc. sen normaalin päivätyön lisäksi, joka päätyy lehtien sivuille. Sen takia, että tiedän/uskon että on ihmisiä joita tällaiset kuvat ihan oikeasti puhut­te­levat ja kiinnostavat.

      Nämä kaikki kuvat ovat olleet aina nähtä­villä ilmai­seksi, niissä saattaa olla asiakkaan logo/mainos tms., mutta niitä on voinut katsoa ilmai­seksi. Näen myös käyttä­jä­ti­lastot: viimeisen puolen­toista vuoden aikana puhtaasti minun tekemiä kuvia/multimediaesityksiä on käynyt katso­massa n. 440 000 katsojaa. Sanon tämän — en siksi, että olisin egosent­rinen kusipää, vaikka ehkä olen sitäkin ;-) — vaan siksi että ehkä media­talot voisivat tehdä tästä omia johto­pää­tök­siään. Että on ihan oikeasti olemassa ihmisiä, joita oikean­lainen tekeminen kiinnostaa, jotka osaavat sitä arvostaa. Arvostaa luotet­ta­vuutta, todel­lista sisältöä, näkemystä. Arvostaa ehkä niin paljon, että tässä voisi olla esimer­kiksi mainos­ta­jille myytävä konsepti.

      Onpas vallan­ku­mouk­sel­linen idea: laadukas tuote josta kannat­taisi ehkä maksaa, eikä puhdasta potaskaa joka on tuotettu mahdol­li­simman minimaa­li­silla kuluilla.

      Mutta: vaikuttaa kuitenkin siltä, että johto­porras useissa taloissa on vakuut­tunut enemmänkin vanhasta sanan­las­kusta: miljardi kärpästä ei voi olla väärässä, paskan täytyy olla hyvää. Joten lisää kuvakaap­paus­sontaa ja kamera­kän­nyk­kä­tuubaa vaan peliin ja sillä levikit nousuun.

      Tulipas palopuhe. Ehkä inspi­roiduin Niklaksen tyylistä turhankin paljon. Kiitos sinulle kun vaivauduit kommen­toimaan — liian harvi­naista meidän kulttuurissamme.

      ystv. terv.

      Kari

  12. Todella hienoja kuvia ja hyvä kirjoitus. Aina puhutaan iltapäi­vä­lehtien “uutisoin­nista”, mutta oli avartavaa lukea ammat­ti­laisen kokemus tästä “uutisoin­nista” ja sen herät­tä­mistä tunteista. Iltapäi­vä­leh­ti­uu­ti­sointa haittaa todel­listen uutisten saata­vuutta ja vaikeuttaa aitojen ammat­ti­laisten työsken­telyä. Asia on ehkä liian ilmeinen, jotta se herät­täisi keskus­telua, joka olisi mielestäni tärkeä käydä.

    1. Kiitos Harri, että näit vaivaa kommen­toida. Et arvaakaan, kuinka paljon minulle merkitsee se, että huomaan muidenkin ihmisten välit­tävän tällai­sista typeryyksistä/ylilyönneistä — yleisesti meidän median tavasta toimia jossain tilan­teissa. Vaikka — kuten olen jo pariin otteeseen sanonut — kyse on aivan trivi­aa­lista asiasta eli tapah­tu­masta hiihdon palkin­tojen jaossa, tämän periaat­teel­li­sesti ihan älyttömän suuri asia.
      Monilta on hämär­tynyt tai unohtunut se, että demokra­tiassa media — myös iltapäi­vä­lehdet — on kuitenkin se vahti­koira joka katsoo valtaa­pi­tävien ja opposition toilai­lujen perään. Ja jos tämä elin vaan tiena­takseen muutaman euron lisää rupeaa keksimään omia asiasi­säl­töjään tai kertomaan iltasatuja klikkausten toivossa, niin aamen…

      Kuten sanoit, tätä keskus­telua olisi tärkeä käydä. Ja me käymme nyt sitä, se on hyvä. Mutta: julkaisin tuon jutun jo kuukausi sitten. Missä on median ammat­ti­laisten reaktiot… journa­lis­ti­liitto etc.? Niklas Herlin teki hienon jutun kun nosti tämän vielä esille — ehkä joidenkin muidenkin tahojen olisi syytä herätä tähän tämän hetkiseen tilan­teeseen. Sillä kyse ei ole yksit­täi­sestä tapauk­sesta, vaan erittäin hälyt­tä­västä oireesta joka kertoo meidän mediamme tilasta erittäin paljon.

      k

Leave a Reply

Your email address will not be published.