Niin. Laatujournalismi. Kuka sitä tekee?
Tänään Helsingin Sanomissa Tuomo Pietiläinen kirjoitti asiallisesti mediamme tämän hetkisestä tilasta ja tulevaisuudesta.
Mieleni teki kommentoida.
Ettei jää mitään epäselvää: Tuomo kirjoitti mielestäni hyvin. Asiasta joka on äärimmäisen tärkeä — ja hyvä, että tämä päätyi Hesarin sivulle.
Kommenttini olkoon vain… kommentteja. Ehkä vähän lisää ajattelemisen aihetta edelleen. Alkuperäisen tekstin ilman kommentteja voi lukea hesarista. Tuomon teksti on alla kokonaisuudessan lainausmerkeissä — kommenttini aina välissä.
____________________________________
“Kohta käynnistyvät isojen mediatalojen yt-neuvottelut koskevat myös lukijoita, katsojia ja muuta yleisöä. Tämä johtuu siitä, että toimittajien ja muiden tekijöiden vähentäminen vaikuttaa väistämättä myös heidän tuottamaansa sisältöön.
Jos rahaa otetaan tuotannosta pois, muuttuu myös lopputuote jollain tavalla.”
Yllättävää. Halpistuotanto tuottaa siis.… halpistuotantoa. Joka ei kiinnosta oikeastaan ketään.
“Mediatalojen johto ratkaisee nyt käytännössä sen, miten käy uutisille, reportaaseille, taustajutuille, haastatteluille, verkkouutisille, studiokeskusteluille, ajankohtaisohjelmille, viihteelle tai vaikkapa tutkivalle journalismille. Kysymys on sen valitsemisesta, mihin mediatalot uskovat journalistisesti ja taloudellisesti.”
Väärä painotus. Teoista päätellen (YT:t, R&D:n vähyys, avustajien riistosopimukset, etc.) mediatalot ajattelevat vain TALOUDELLISESTI. (Ja edit: Mediatalot johtajineen ratkaisevat vain omien yhtiöittensä kohtalon. Jos mediatalot tekevät nyt vääriä ratkaisuja, joku muu tekee sitten sen mielenkiintoisen/oikean journalismin. )
“Viisas mediatalojen johto tekee nyt toisin kuin viime vuosien saneerauksissa on tehty. Niissä on pyritty huolehtimaan lähinnä siitä, että uutisten määrällinen tuotanto jatkuu: toimittajat on järjestetty istumaan isoihin uutisten dealing-huoneisiin, joissa tärkeimpänä arvona tuntuu olevan viihdyttävien uutisen monistaminen nopeasti ja ilmaiseksi verkkoon.”
Viisas mediatalojen johto? Vähän niinkuin “hiljainen huuto” tai “rehellinen poliitikko” tai “nokian menestys”… ? Miten “oxymoron” sanotaan suomeksi?
“Tämän toiminnan journalistinen tai taloudellinen ansaintamalli ei ole minulle täydellisesti avautunut.”
Onko kenellekään? Edes siellä mediataloissa?
“Uskon, että mediatalojen johdossa istuu valistunutta väkeä, mutta muutama huomio sallittaneen.”
Kohteliaasti sanottu.
“Olisiko uutisten määrän sijaan syytä keskittyä nyt laatuun määrän kustannuksella?”
Järjen ääni. Ja olisiko tämä pitänyt tehdä jo muutama vuosi sitten, kun esim. avustajissa vielä oli LAADUKKAITA tekijöitä, eikä vain HALPOJA tekijöitä. Mutta parempi myöhään kun.…
“Laatua arvostavat varsinkin median kuluttajat, joiden odotuksista on saatu yllättäviäkin tuloksia kolmen yliopiston laajassa haastattelututkimuksessa. Marraskuussa ilmestyvä kirja Kelluva kiinnostavuus nostaa esiin kaksi asiaa: viihteen sijaan kuluttajat arvostavat uutisia ja nopeuden sijaan journalismin syvällisyyttä.”
Pitäisikö LUKIJAT siis ottaa huomioon? Kerettiläinen ajatus!
“Ihmiset toivovat journalismin vastaavan heidän huoleensa isoista yhteiskunnallisista ongelmista”, tutkimuksen yhteenvedossa sanotaan.”
Ihmiset siis todella haluavat oikeaa journalismia? (Mitä se nyt sitten onkaan). Mutta se ei varmasti ole Big Brother tai “katso paljastavat kuvat” ‑kirjoittelua.
Tätä havaintoja tukee myös arkikokemus. Yksi yhteiskunnallisesti merkittävä uutisvoitto jää yleisön ja kansakunnan muistiin vuosikausiksi. Viihteestä ja viihdyttävistä uutisista nauttii ohikiitävän hetken.”
Eli kertakäyttöbulkki vastaan todellinen, syventävä näkemys.
“Yleisön odotukset näyttävät siis olevan toiset kuin viihteellisyyteen johtavat linjaukset mediatalojen johdossa.”
Eikö tämä ole näkynyt lukijoiden palautteessa jo pitkään? Levikkiluvuissa?
“Laadukkaan journalismin avulla media vieläpä toteuttaa tehtäväänsä neljäntenä valtiomahtina eli vahtii vallankäyttäjiä ja tuo esiin epäkohtia.”
Niin. Laatujournalismi. Kuka sitä tekee?
19 Replies to “Niin. Laatujournalismi. Kuka sitä tekee?”
Pakko kommentoida itse, kun kukaan muu ei sitä tee… :-)
Tällainen tuli vastaan tänään. Kirjoittaja on siis 16-vuotias. Pitäisi pistää ajattelemaan.
http://muoviruusujaomenapuissa.blogspot.fi/2012/09/ei-enaa-ikina-koskaan-aamulehtea.html
Erittäin mielenkiintoinen kolumni Pietiläiseltä. Ja voin vain todeta, että olen Kari sinun kanssa samoilla linjoilla asiassa.
On äärimmäisen valitettavaa, että säästöt ovat koko ajan kohdistuneet niihin paikkoihin ja asioihin joiden myötä mediatalot olisivat voineet pitää kilpailukykynsä. On myös todettava että oma Helsingin Sanomien tilaukseni tuli lopetettua juuri, pääasiassa siitä syystä että tarjolla olevat artikkelit ovat vähemmän ja vähemmän syväluotaavia. Pienemmät uutiset/artikkelit olen lukenut useimmiten jo edeltävänä päivänä netistä, jolloin melko kallis tilaus tuntuu täysin turhalta.
Tuomo on fiksu kaveri — hienoa, että myös opettaa Tampereella. Ja siis: olen täysin samoilla linjoilla hänen kanssaa tuossa. On todella valitettavaa, että meidän päivittäismediamme on toiminut kuten on toiminut. Jossain vaiheessahan se muuttuu… mutta tämä murrosvaihe on aika kauheaa katseltavaa. Niin lukijoille kuin ammattitaitoisille tekijöillekin.
Suomessa ei tehdä laatujournalismia?
Veikkaaja, Anna, Talouselämä, Tekniikan Maailma, 45 min, Ylen uutiset, Maikkarin uutiset, Suomen kuvalehti, Eeva.
Laatujournalismia tehdään silloin, kun valitulle kohderyhmälle tehdään kohdenryhmän mukaista journalismia hyvi.
Hyvä terveys, Kauneus ja terveys, Apu…näitä piisaa kyllä. Tuulilasi, Elle, Cosmopolitan, Seiska.
Ja kyllä, myös sanomalehdista useimmat ovat hyviä. Paljon parempia kuin esimerkiksi 80-luvulla, kun uraani aloittelin. Myös ip-lehdet.
Suomalaisella journalismilla ei koskaan ole ollut niin paljon lukijoita/katsojia/kuulijoita kuin nyt.
No hyvä. Sittenhän kaikki on hienosti. Näin itsekin mietin, kun katselin tuossa joutsenen selässä lentävää mirriä IS:n sivuilla…
Jatkaisinko luetteloa? jatkan:
Me Naiset, Lapin Kansa, Markkinointi&Mainonta, Kauppalehti…Suomessako ei tehdä laatujournalismia?
Uusi Rovaniemi, Ilmailu, Kodin kuvalehti, Mediuutiset, Metallitekniikka, Rytmi.
Suomessa ei tehdä laatujournalismia?
Kyllä tehdään. Tehdään paljon. Paljon enemmän kuin esimerkiksi 1980-luvulla. Puhumattakaan vaikenemisen vuosikymmenistä.
Keskustelu journalismin tasosta on jossain määrin hämärtynyttä, kun siinä ei oteta huomioon, mihin tarkoitukseen ja kenelle journalismia kussakin välineessä tehdään.
Jos Seiska ei satu miellyttämään, sen journalistista tasoa voi haukkua vapaasti. Näinhän meillä monet toimivat.
Minusta Seiska on todellista laatujournalismia omalla alallaan. Ihan ehdottomasti. Ei sen tarvitse kaikkia miellyttää.
Erehtymätön ei ole yksikään tiedotusväline, se on selvää. Parantamisen varaa on aina, sekin on selvää.
Talouselämä ja Markkinointi&Mainonta sekä printissä että verkossa ovat ehdottomasti laatujournalismia. Me teemme työtämme erittäin korkealla laatuvaatimustasolla. Integriteettimme on moitteeton. Lukijamme arvostavat meitä suuresti. Lukijamäärämme ovat kasvussa. Talouselämän levikki oli 2011 historiansa korkeimmalla tasolla. Kesäkuussa tehdyn tutkimuksen mukaan Talouselämä on nyt Suomen arvostetuin talousmedia. Verkkomme kasvaa vahvasti.
Samanlaisella intohimolla työtä tehdään kymmenissä ellei sadoissa toimituksissa eri puolilla Suomea.
Kyllä meillä tehdään laatua erittäin paljon. Tilanne ei muutu sillä, että nostetaan meteli jutusta, jota ei arvosteta tai yksittäisestä virheestä, joka sattuu silmien eteen osumaan.
Laatua voisi tietysti parantaa joka toimituksessa. Joskus siihen tarvittaisiin lisää resursseja. Yleensä riittää, että opetellaan parempia käytäntöjä. Ne eivät niele enempää resursseja kuin huonotkaan käytännöt.
Reijo,
Mielenkiintoisia kommentteja, kiva että käyt keskustelua ns. ruohonjuuritasollakin.
Mitä mieltä olet siitä, että monet lehtikonsernit yhtenäistävät sisältöjään? Esim. Alma ja SaLe? Että maakuntien äänenkannattajien sisällöt samanlaistuvat — Kainarista Aamulehteen samoja sivuja? Onko se laatua? Mielestäni ei.
Toki, monia aineistoja voidaan yhdistää, esimerkiksi teemasivuja. Mutta kun yhdistetään, voidaan vähentää väkeä, ja siten on vaikeampaa tehdä paikallista syvempää sisältöä, “kun sieltä yhteistoimituksesta kuitenkin tulee sivu meille”. Sellainen käytäntö vähentää aiheita, joita Suomessa käsitellään. Se on sääli.
Ja sitten ihmetellään, kun levikit syöksyvät seitsemän prosentin tahdilla läpi Suomen. Voisiko osasyy olla se, ettei ohkaisissa lehdissä ole kiinnostavaa luettavaa? Harva pystyy tykittämään kahta pääjuttua päivässä laadukkaasti, mutta sitä vaaditaan monessa lehdessä.
Kyllähän pikavippifirmatkin ovat omalla alallaan loistavia ja tekevät hyvää bisnestä, eli ovat kai määritelmääsi jalostaen laatufirmoja. En silti arvosta Seiskan tapaa hyödyntää ihmisten ahdinkoa, esimerkiksi Johann Tukiaisen henkilökohtaisten ongelmien levittämistä. Kyllä lehdelläkin on vastuu — kaikkea ei tarvitsisi julkaista. Viihdettäkin on monenlaista.
Kommentoit oman firmanne puolesta, ja hankalahan se on muiden puolesta kommentoidakaan. Viikkolehdessä / kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyviä lehtiä tehdään usein rauhallisemmalla tahdilla kuin päivälehtiä. Ehditään keskittyä. Se on hyvä. Emme puhukaan tässä talouslehdistä, vaan päivittäislehtien verkkosivuista. Ne ovat surullista katsottavaa.
Eikä aina voi väittää, että mutta kun kansa haluaa. Haluaako kansa vai tarjoileeko lehti ja löytää sitten kansansa (joka vieläpä aika usein tuntuu raivostuvan, järkyttyvän, hermostuvan ja jyrähtävän), voi myös välillä pohtia.
Siinä vaiheessa kun deskissä keskitytään siihen, miten voidaan otsikko taiteilla verkkolehteen sillä tavoin, ettei JSN vaan älähdä, ollaan ihan oikeasti surkeassa tilanteessa.
Ja mainittakoon, että yhdyn monessa kohtaa näkemykseesi: Talouselämä, M&M , HS, 45min, A‑ohjelmat yms yms ovat laatua. Ei sitä ole kukaan kai kieltänytkään. Se, mikä rassaa, on entisen luotsaamasi lehden ja muidenkin verkon jatkuva rimanalitus. Se ei vaan ole hauskaa. Ei niiden kahden kappaleen höpöhöpöjuttujen jälkeen enää ihmettele, miksi toimittajan työ on ammattien arvostusasteikossa samalla tasolla telemarkkinoijan kanssa.
Terve,
lukijalle ratkaisee se, mitä lehdessä on. Ei se, missä se on kirjoitettu. Ravunsyöntiohjeet eivät parane, vaikka ne olisi kirjoitettu omassa toimituksessa eikä sisarlehden toimituksessa. Urheilukisoissa yhteistyö antaa paljon parempaa sisältöä kuin jokaisen hosuminen yksin.
Aiemmin maakuntalehdet käyttivät hurjasti stt:n sisältöä printissä. Nyt se sisältö julkaistaan pitkälti verkossa. Lehdessä julkaistaan omaa ja sisarlehtien tuottamaa sisältöä.
Esimerkiksi Lapin Kansa, jota olen seurannut v. 1966 lähtien, on nyt hurjasti parempi kuin koskaan ennen. Levikit ovat laskussa, mutta seitsemän prossan syösksy on keskimäärin höpöpuhetta. Kolmisen prossaa on aika tyypillinen notkahdus. Verkossa jaettava sisältö nakertaa levikkiä, sille ei voi mitään.
Talouselämä ei muuten ole viikkolehti. Talouselämä on media, joka koostuu lehdestä, verkkopalvelusta, keskusteluosiosta jne. Verkossa julkaisemme keskimäärin 65 juttua päivässä.
Ei meille kannata tarjoilla selitystä rauhallisemmasta tahdista. Yhdellä toimituksella teemme Talouselämän ja sen verkkopalvelun lisäksi M&M:n ja sen verkkopalvelun.
Verkkoa teemme seitsemänä päivänä viikossa, läpi vuoden.
Kauppalehti on ihan normaali uutismedia myös, talouspainotteinen toki.
Kun julistetaan, että laatua ei tehdä, kannattaa muistaa, että tekijöitä ja välineitä on paljon. Ja laatua tehdään.
Päivälehtien kehnot verkkosaitit? HS, Lapin Kansa, Aamulehti, Kaleva…sori, en allekirjoita väitettäsi lainkaan.
Jos ahdistaa niin mahdottomasti esim. IS:n verkkosisältö, niin jätä väliin. Ei IS siitä muutu, että julistat isoon ääneen, kuinka paskoja mielestäsi ovat. Miksi pilata oma fiilis?
Tsekkailin muuten IS:n verkkosivustolta päivän urheilu-uutiset juuri. Hemmetin toimiva osio, hemmetin hyvää verkkojournalismia. Ei varmaan kelpaa laadusta motkottaville, mutta sille ei mahda mitään.
Luin muuten taannoisen kolumnisi Journalistista. Et mainitse lehteä nimeltä, mutta dokumenttikanavasta päättelin, että runttaat Ilta-Sanomia.
Esität liudan väitteitä, jotka ovat täysin pielessä.
Väität, että IS on perustanut dokumenttikanavan, jossa oikeasti näytetään youtube-videoita. “Meksikolainen mormonisota”, “Faustinon 40 vuotta ristyksissä”, “Verinen sotaa Aleppon kaupungista”…siinä kolme tuoreehkoa filmiä po kanavalta. En löytänyt sieltä yhtään youtube-tasoista videota. Kaikki, mitkä avasin, olivat hyvin tehtyä journalismia.
Kerrot kolumnissasi, että mainitsemasi lehti hankkiutuu eroon työsuhteisista ja keskittyy friikkuihin ja ttt-läisiin. IS:n kohdalla ei pidä paikkaansa ollenkaan. Sinne on rekrytty lisää vakkareita tänäkin vuonna.
Kirjoituskilpailut? Niitä on suomalaisissa lehdissä ollut iät ja ajat. Suurimmalle osalle paas palkinto on nähdä oma kirjoitus julkaistuna. Ihme, että vasta nyt näistä on tullut alalle ongelma.
Julkaistaan mainoksia uutisina? Ei julkaista. Ihan ontto väite, kuten kolumnisi väitteet muutenkin.
Kun penää laatua, kannattaisi ehkä pitää omatkin faktat kohdallaan. Sillä tavoin olisi uskottavampi.
Jos et viittaakaan Ilta-Sanomiin, tilanne on tietysti toinen, mutten millään keksi, ketä muuta voisit tarkoittaa.
Tää kolumnikritiikki oli siis tarkoitettu Karille.
Whooh… jotain hyvää täytyy olla tehnyt, kun päätoimittaja näin voimakkaasti kommentoi.
1) Maassamme tehdään myös paljon hyvää journalismia, ei kai kukaan muuta ole väittänyt. Olen Artun (ja sinun )kanssa täysin samoilla linjoilla, että M&M, HS, YLE ja varmasti Taloussanomatkin ja moni muu tekee hienoa työtä. Kysymys enemmänkin: kun ALMA, Sanomat, TS, MTV3, Lehtiyhtymä, etc. kilvan harrastavat YT:tä, niin mistä ne tekijät sitten löytyy? Toimituksissa ainakin päivälehtipuolella mennään aikalailla resurssien ylärajoilla ja se mielestäni näkyy jo selvästi tekemisen laadussa.
2) “Minusta Seiska on todellista laatujournalismia omalla alallaan. Ihan ehdottomasti. Ei sen tarvitse kaikkia miellyttää.”
Kaikella kunnioituksella, mutta miten Seiska on hyvää journalismia? Kyllä, se voi täyttää markkinoilla olevan aukon ja myydä, mutta mistä alkaen journalismin määritelmään on kuulunut “myy hyvin”?
Image esimerkiksi varmasti myy vain murto-osan Seiskasta, mutta ihan henkilökohtaisena mielipiteenä sanoisin, että Image on hieman korkealaatuisempi journalistisesti. Toki voit kiistää tämän.
Artun kommentissa yllä vertaus pikavippifirmoihin mielestäni on osuva.
3) Laadusta: ks. https://dl.dropbox.com/u/7492950/mediapaiva2.jpg Sinä erä kollega (ymmärtääkseni muuten aivan maan eturivin tutkiva journalisti) keräsi yhden päivän helmet viime viikolla. Siitä puuttuu vielä se mirri, joko joutsenella lenteli IS:n kuvissa…
Jos tämä on mielestäsi laadukasta journalismia, niin rohkenen olla eri mieltä.
4) Kyllä, puhuin siinä kolumnissa tuosta mainitsemastasi “dokumenttikanavasta”. Katsoessani sitä silloin (jäi yhteen vierailuun) suurin osa materiaalista syöttyi YouTubesta. Materiaalia siis joka on muualta vain embedattu. Ilmaiseksi saatavilla muualta. Ei mitään tekemistä oman journalistisen tuotannon/tekemisen kanssa. Tuotu näytille vain siksi, että se on saatavilla ilmaiseksi — ei siksi, että se olisi jotenkin relevanttia esim. julkiselle keskustelulle, jota voisi ehkä pitää yhtenä kriteerinä asioiden esittämiselle.
Ja ei, älä edes yritä vääntää, että eikö mielestäni e.g. Aleppon tapahtumat ole relevantteja. Kyllä ovat. Kritisoin puhdasta hintalapputietoista aggrekointia. Aggrekointi on tietysti yksi tapa tehdä “journalismia”. Koota vain yhteen mitä muut ovat tehneet. Myydä mainostilaa siihen sivuun.
Varmasti toimiva businessmalli — mitä tekemistä sillä on “laadun” kanssa on minulle hämärän peitossa.
YouTubesta puheen ollen: en todellakaan käytä sitä synonyyminä laadun puutteeseen vaan “näkyvillä ilmaiseksi jo kaikille”.
5) Kritisoit, että minulla on faktat kateissa, että uskottavuus kärsii — pohjaten siihen, että et pitänyt siitä mitä luit jostain kolumnistani. Ko. kolumnipaikka a) on alle 2200 merkkiä b) painetussa lehdessä. Nämä molemmat hieman rajoittavat sitä, että voisi pistää lähdeviitteitä asiallisesti.
Esimerkin vuoksi tämän videon IS esitti uutisena siitä, “miten kuorma pitää sitoa kunnolla, ettei käy vahinkoja”:
Jos tämä ei ole MS:n mainos, niin mikä?
Ja faktoista puheenollen (ja kun toit IS:n keskusteluun) — noiden lentävien kissojen lisäksi: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288507260519.html
Siis uutisen mukaan Ilta-Sanomat on siis maan johtava nettisivusto. Kaksi päätoimittajaa kilvan kommentoi menestystä. Ja en kritisoi, näinä aikoina kaikki positiivinen on hyvästä. Enkä ota kantaa, pitääkö uutinen paikkansa, voi hyvinkin pitää.
Mutta: olisi osoittanut jonkinasteista suhteellisuudentajua mainita, että vertailusta puuttuivat mm. Iltalehti, MTV3 ja YLE. Joku voisi jopa kehdata sanoa: olisi voinut osoittaa jonkinasteista rehellisyyttä / lähdekritiikin ymmärrystä/suoraselkäisyyttä?
Toistan: ottamatta kantaa siihen, kuka niitä tilastoja johtaa (joka ei oikeasti ole kauhean kiinnostavaa imho).
6) Levikkiluvuista. Niitähän voi katsoa monella tavalla. Ja kun nyt aloimme puhua toisesta iltapäivälehdestä, niin sen levikki on pudonnut 34.5% viimeisen kymmen vuoden aikana. (ai niin, uskottavuuteni kärsii kun en referoi: tämä tieto on Pekka Pekkalan artikkelista Journalistissa http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2012/17/kolumnit/minne-katosi-toimitusten-paatosv/).
Mikäli oikein muistan, pudotus viimeisen neljän vuoden aikana oli 24%. Toistan: neljän vuoden aikana. Yksien olympialaisten väli. Tällä menolla: luuletko että IS on nykymuodossaan olemassa 2016 Rion kisojen aikaan?
Toteat vähän vähätellen, että 3% notkahdus on lähempänä totuutta. Vääntämättä sen enempää luvuista, “notkahdus” lienee huono sanavalinta. Levikit putoavat kiihtyvällä tahdilla. “Notkahdus” tarkoittanee, että suunta on välillä ylöspäin. Näin ei kuitenkaan ole.
___________
Riittäisiköhän tuo noin alkuun vastaukseksi — ja faktoiksi — ettei uskottavuuteni täysin mene?
IS kummittelee tässä kommentissa suhteettoman paljon — se on valitettavaa. En halua hyökätä yhtä tekijää kohtaan, mieluumminkin ammattikunnan sisällä herättää keskustelua, että jotain on pahasti pielessä. Jo ois ehkä aika tehdä jotain? Se takia ehkä Journalistikin pyysi minut kolumnistiksi?
Kommenttisi: jos sivut ahdistaa, jätä väliin, miksi pilata oma fiilis? Tietysti yksi ratkaisu on niin sanotusti vetää Matti Nykäset, ottaa Norjan kansalaisuus ja muuttaa Tukholmaan — noin vertauskuvallisesti. Eli pitää turpansa kiinni ja tehdä jotain muuta, jos eipidä nykymenosta?
Satun nyt vain tykkäämään tästä meidän hiekkalaatikosta nimeltä “lehdistö/journalismi”. Toivoisin, että sillä menisi mahdollisimman hyvin.
Tiedän, että meillä on osaamista ja osaajia (luettelematta lehtiä/medioita) Mutta toivoisin, että ammattimme arvostus ei olisi tuota puhelinmyyjätasoa, kuten Arttu kommentissaan totesi.
Ei toki ole kyse alaviitteitä vaan siitä, että faktat ovat kohdallaan.
***
Laatukeskustelua on mahdoton käydä, jos ei määritellä sitä, mitä laatu on. Seiskalla on ollut useita kilpailijoita. Kaikki ovat hävinneet ottelun. Lajityypistään huolimatta Seiska on välttynyt tuomioilta. JSN on antanut sille langettavan muistaakseni kahdesti. Kyllä se kertoo, että Seiska hoitaa hommansa hyvin. Ei siitä tarvitse pitää, mutta ammattitaito kannattaa tunnistaa.
Olen yhä sitä mieltä, että laadukkaaksi journalismin tekee se, kun valitulle kohderyhmälle tuotetaan valitun konseptin mukaista sisältöä mahdollisimman hyvin.
Levikeistä puhuimme aiemmin yleisellä tasolla, keskimääräisesti. Jos esim IS:n levikkikehitystä haluaa katsoa, niin onnistuuhan sekin. Levikki on pudonnut n. 20 prosenttia neljässä vuodessa. Samaan aikaan IS:n verkon kävijämäärät ovat moninkertaistuneet. IS-brändin yleisö ei koskaan ole ollut niin suuri kuin nykyään.
Jos oikein ymmärrän, laatukritiikkisi kohdistuu IS:n verkkoon. IS:n printti onkin voittanut lukuisia palkintoja viime vuosina. Bonnierilta on tullut parikin pystiä muutaman vuoden välein.
***
Onko laatu yhteydessä levikkiin? Ei välttämättä, mutta usein on. Käytät laadun esimerkkinä Imagea ja toteat, että levikiltään se on pieni. Onhan se, mutta genressään se on ykkönen.
Seiska on genressään ykkönen. IS on genressään ykkönen.
Kilpailutilanteessa laatu ratkaisee, jos eroa ei saada aikaan jakelulla tms. Aika harva saa.
***
Jotenkin minusta tuntuu, että laatukeskustelussa keskeinen argumentti on, että laatu on riippuvainen käytetystä rahasta. Halvalla tai peräti ilmaiseksi ei laatua saa.
IS:n dokumenttikanavalla näkyy olevan paljon Journeyman-tuotantoyhteisön dokkareita ja reppareita. Journeyman on erittäin arvostettu tuotantoyhtiö, ‑yhteisö ja jakelija. Ei Journeymanin tuottamien juttujen laatu ole riippuvainen siitä, mitä IS niistä maksaa.
En tunne IS:n ja Journeymanin sopimussuhdetta yhtään, joten en voi yhtään arvella, mitä kukakin kenellekin maksaa. Sen sijaan voin katsojana todeta, että IS:n välittämänä saan monia hyviä reppareita katsottavakseni, muidenkin kuin Journeymanin tuottamia. On siellä huonojakin, on. Silti kokonaisuutena tarjonta on laadukas. Olisiko se laadukkaampi, jos tietäisimme, että IS maksaa siitä hurjia summia?
***
Toinen laatukeskustelun ominaispiirre on, että se keskittyy lähinnä sanomalehtiin. Perusolettamus on, että ennen oli paremmin. Sitä sitten todistellaan.
Kannattaa lukea 80-luvun sanomalehtia. Nykylehdet ovat helmiä niihin verrattuna.
Kannattaa myös muistaa, että sanomalehtien osuus Suomen mediasta ei ole dominoiva. Ei journalismin määrässä, ei yleisön määrässä eikä mediakulutuksen määrässä.
Sanomalehdillä on merkittävä rooli, mutta suurempi osa jounalismista tehdään niiden ulkopuolella. Ja sekin journalismi, mitä sanomalehdissä tehdään, on mielestäni oikein hyvää.
Kyllä, halvemmallahan sitä tehdään nyt kuin ennen, mutta hinta ja laatu eivät ole naimisissa keskenään aina.
LISÄYS: Kommenttini siitä, että anna olla, liittyi nimenomaan näihin mainittuihin verkkosivustoihin. Ei kannata lukea, jos tulee paha mieli.
Kannattaa käyttää sekin aika siihen laatujournalismin tekemiseen.
Reijo,
Hetkinen. Kyllä lukijalle merkitsee, että omalta alueelta, paikallisesti, tehdään mahdollisimman paljon materiaalia. Maakuntalehdillä on vahva lukijasuhde, siitä ei kannata päästää irti. Kyllä Porin autokaupan tilanteen päivitys (esimerkiksi) kiinnostaa Satakunnan Kansan lukijoita enemmän kuin Rovaniemen affäärit.
Teillä Talouselämässä tänään Ylen uutisen lainaus yllättävästä paikasta löytyvästä energiasyöpöstä on suoraa Ylen jutun referointia osittain sanamuotoja myöten. Teidän otsikkokin taattua klikkikalastelua. Jos tämä on mielestäsi hyvää duunia, en sille mitään voi.
http://www.talouselama.fi/uutiset/yle+kodin+suurin+energiasyoppo+loytyy+yllattavasta+paikasta++pieni+saato+auttaa/a2150344
Ja ei se, että jättää lukematta, tee huonosta hyvää. Eikö tämä hiekkalaatikkomme, kuten Kari toteaa, perustu tavallaan siihen, että jos jossain on epäkohta, siitä halutaan sanoa ääneen?
Seitsemän prosentin levikkilasku on ollut alkuvuodesta ainakin osassa printtiä, ei siis mitään höpöhöpöpuhetta.
Journeymanin tarinat eivät ole Suomesta. Suomalaisena kaipaisin suomalaista journalismia suomalaisessa mediassa. Ulkomaiset löydän kyllä ominkin avuin.
Eikö teillä kuitenkin MM:ssä ja Talouselämässä ole toimittajia, jotka keskittyvät enemmän printtiin ja toiset, jotka keskittyvät enemmän onlineen? Aikamoisia taikureita ovat, jos tätä kaikkea tekevät.
Vilkaise myös pienempien lehtien kuin mainitsemiesi päivälehtien verkkoversioita.
Kiitos pitkistä kommenteistasi joka tapauksessa. Kiinnostavia näkökulmia ja näkemyksiä. Ja kyllä, aion jatkaa laadun tekemistä, koska muuhun en taivu.
“Olen yhä sitä mieltä, että laadukkaaksi journalismin tekee se, kun valitulle kohderyhmälle tuotetaan valitun konseptin mukaista sisältöä mahdollisimman hyvin”
Valitan. Täysin eri mieltä. Jos valittu konsepti on koiranoksennus, niin sen hyvin tekeminen ei tee siitä kuin laadukasta koiranoksennusta — ei “laatua journalismia” yleisesti määriteltynä.
Tietysti: aina voi aina piiloutua sen taakse, että “määrittele laatu”- muuten tämä keskustelu kiertää kehää. En siihen kuitenkaan rupea, oletan että olemme samaa mieltä siitä esim parhaimmillaan HS, WP, Guardian, etc ovat hyvinkin laadukkaita, maksava kohderyhmää tai ei.
Kuten Arttukin, kiitän että päätoimittajatason tekijä ottaa osaa keskusteluun — olemme ehkä taas askeleen valistuneempia journalismimme tilasta.
(Pahoittelen, olen hyvin heikosti verkon päässä ja iPadilla en pysty/jaksa väsätä kovin sofistikoituneita ja pitkiä argumentteja).
Arttu,
kuten jo aiemmin esitin, ravunsyöntiohjeet eivät muutu paremmiksi, jos ne tehdään kotitoimituksessa sisarlehden byroon sijan. Ei muutu tietokonetestikään, eikä moni muukaan juttu. Paikallisella sisällöllä on maakuntalehdelle ratkaiseva merkitys, tietysti. Pelkkä paikallinen sisältö ei vain riitä. Ja sen muun sisällön voi ihan hyvin hoitaa keskitetysti konsernissa, ostaa esim. STT:ltä jne.
Useimmissa toimituksissa tänä päivänä toimittajat tekevät juttuja eri kanaviin. Ei ole mitenkään kummallisen vaativaa. Ei aiheuta hankaluuksia. Eikä ole edes uusi asia. Kirjeenvaihtajat ja aluetoimittajat ovat iät ajat tehneet työtä eri kanaviin.
Jos ei määrittele laatua millään tavoin, antaa tietysti itselleen vapauden tukita ympäristöään vaihtelevasti juuri sen mukaan, mikä kulloinkin sattuu omaa mielipidettä tukemaan. Se johtaa keskustelun köyhtymiseen.
Journeyman on laadukas tuotantoyhteisö. Yhtäkkiä se ei kelpaakaan, koska kyseessä on ulkomainen firma ja ulkomaan jutut. Jos kotimainen tutantoyhtiö olisi tehnyt repparin Pohjois-Koreasta, menisikö se laatujournalismista?
Aika usein laatukeskustelussa keskustellaankin siitä, kuka työn on tehnyt ja kuka sillä tienaa. Se on ihan relevantti keskustelu, mutta sitä ei kannata kutsua laatukeskusteluksi. Ei laadun kannalta ole merkitystä, saako repparista rahat BBC vai suomalainen toimittaja-kuvaaja.
Kun Arttu kehotti, vilkaisn tuossa pienemmän päivälehden eli Lapin Kansan verkkosaittia. Se on oikein hyvä, kerrassaan mainio. Viisi kärkiuutita Lapista, sitten muutamia pääuutisia muualta ja taas paikallisuutista perään.
Oikein toimiva saitti.
En tiedä, miten Lappari rahoittaa saittinsa tulevaisuudessa. Paikallinen mainonta liukuu helposti isoille verkkosaiteille, jotka geotargetoinnin avulla kykenevät pukkaamaan Rovaniemen lähikaupan mainokset alueen nettiliittymiin jne.
Maksumuuri on erittäin vaikeasti toteutettavissa, koska Yle tuottaa samankaltaista sisältöä ja jakaa sen ilmaiseksi.
Yhtälö on hankala.
On ollut huikaisevaa lukea kommenttejanne, ihan ähky tulee. Hienoa että on tutkivaa journalismia, siitä minä maksan mielelläni. Kuka on tämä päätoimittaja ruokanen jolla on aikaa roikkua täällä? Kyllä lehdistöä seuranneena, uutisfriikkinä ja naistenlehtien entisenä suurkuluttajana olen kyllä huomannut alennustilan. Niin on moni muukin ja se näkyy kaikissa lehdissä. kun ostan tai tilaan lehden, lähinnä naistenlehden, sisustuslehden, ihailen upeita kuvia aina ensin, sitten vasta kiinnostun jutusta ja ehkä luen sen. Nyt useana vuonna olen saanut pettyä karvaasti; samat julkkisnaamat ovat eri kustantajien lehdissä samassa kuussa, sama juttu oli jo puoli vuota sitten laatulehdissä joita ostan ulkomailta, miksi luen sen suomeksi kun osaan kieliä, naistenlehdet on jo niin konseptoitu, että kaikki on samanalaisia tekstityyppiä vain hieman vaihdetaan. Miksi siis ostiaisin monta naistenlehteä kun pärjään yhdellä? Valitettavasti sekin jää lehtihyllyyn kun ostan sen ulkolaisen. Valokuvan voima on aina ollut suuri ja sen perusteella lehti ostetaan usein, kuvaajan työ on aina jäänyt jalkoihin, puhumattakaan meikkaajasta, stylististä,tai avustajista.
Yhteenvetona mietin oikeasti sitä, että jos webbiin tulee vain maksullisia lehtiä, miksi ostaisin ne, kun voin ostaa mielummin hyvinkin keskittyneitä juttuja ja minua kiinnostavia lehtiä ja numeroita, miksi ostiaisin päivälehden kun luen ne jo ilmaiseksi webistä? Miksi maksan turhasta kun jo nyt tiedän, että saan tietää aivan turhaa tietoa, mutta valokuvia ei ole arvostettu näissä ollenkaan. Hetki sitten luin ikävän tapauksen joka liittyi liikenteeseen ja kuvassa oli kuva suojatienviivoista, mitä on laatukuva tai kertova kuva? Minä,en maksa jutusta jossa ei edes kunnioiteta lukijaa eikä edes viitsitä vaivautua paikalle. istutaan takapuoli penkissä ja klikataan naapurin juttuja ja etsitään päivät pitkät youtubesta infoa..
Jota sitten jaetaan maksavalle asiakkaalle. Hävetä saa ihan koko journalismin puolesta ja vielä kotimaisen. Me olemme suomalaisia ja haluamme lukea suomalaista janarvostaa kotimaisuutta. Olisiko jo aika etsiä omia palkija ja miettiä mistä kotimaasta saa aikaan ne syvät, luotettavat ja luettavat jutut? Katsomme tässäkin sitä, mitä naapuri tekee ensin ja tehdään mekin sitten; tää varmaan myy. Ei journalismia tehdä niin, laiskuus ja piittaamattomuus on kaiken perisynti. freelance sentän menee ja tekee, kun on pakko ja aito halu, mutta norsunluutornista on vaikeaa lähteä mukavan työpöydän ja kivojen kollegoiden luota sinne missä tapahtuu. kannattaisko hiukan miettiä?
” Kuka on tämä päätoimittaja ruokanen jolla on aikaa roikkua täällä? ”
Reijo Ruokanen, päätoimittaja, Talouselämä ja Markkinointi & Mainonta
” naistenlehdet on jo niin konseptoitu, että kaikki on samanalaisia tekstityyppiä vain hieman vaihdetaan. ”
Eri mieltä. Esim Anna ja Me Naiset, jotka kilpailevat saman ikäluoan lukijoista, ovat konsepteiltaan hyvin erilaiset.
“jos webbiin tulee vain maksullisia lehtiä, miksi ostaisin ne, kun voin ostaa mielummin hyvinkin keskittyneitä juttuja ja minua kiinnostavia lehtiä ja numeroita, miksi ostiaisin päivälehden kun luen ne jo ilmaiseksi webistä?”
Sori, nyt en ymmärtänyt, vaikka kuinka moneen kertaan luin.
Karile tiedoksi: tsekkasin Ilta-Sanomista dokumenttikanavan sopimusrakenteen. IS on tehnyt näiden tuotantoyhtiöiden kanssa täysin normaalin jakelusopimuksen. IS siis maksaa niistä videoista. IS ei käytä niitä ilmaiseksi, kuten väitit.